Olemme nähneet teräviä ulostuloja Ohjelmisto Ry,  elinkeinoelämältä sekä lukuisilta yrityksiltä julkishallinnon ICT-hankintojen kyseenalaisesta käytännöstä ns. inhouse-yhtiöiden kanssa. Keskeisiä huolia ovat kilpailutuksen kokonaisuuden määrittely niin massiiviseksi, että vain yksi yritys pystyy sen toimittamaan. Toinen kyseenalainen käytäntö on promille osuuden ostaminen Inhouse-yhtiöstä kilpailutuksen välttämiseksi. Yksittäistapauksen juridisen tai moraalisen käsittelyn sijasta katson asiaa Suomen kilpailukyvyn ja velkaantumisen näkökulmasta. Inhouse-yhtiöt ja vaikeat kysymykset ovat ajankohtaisia eduskuntavaalien 2023 lähestyessä.

Yrityksen tehokkuuden mittarit

30 vuoden kokemuksella ICT-alueella lukuisissa eri tehtävissä uskon, että ainoastaan markkinaehtoinen kova, mutta reilu kilpailu yhdistettynä vaativan ja osaavaan asiakkaan tarjouspyyntöön ja ostamiseen mahdollistaa toiminnan tehostumisen. Inhouse-yhtiöiden osalta tehokkuutta ja sen kehitystä on haastavaa seurata. Avoimuus ja oikein määritellyt KPI-mittarit sekä vertailu puuttuvat. Tosin se koskee muitakin toimialoja, kuin ICT.

”Julkishallinnolla ei ole teille mitään annettavaa”

Tämä neuvo on pyörinyt mielessäni lukuisia kertoja. Vuonna 2006 olin tehnyt IT-uraani 15 vuotta ainoastaan yksityisellä sektorilla. Yhtiön hallituksessa pohdittiin kasvun mahdollisuuksia ja julkishallinnon potentiaali oli keskustelussa mukana. ”Julkishallinnolla ei ole teille mitään annettavaa” neuvon lausui Suomen suurimpien teollisuusyritysten tietohallintojohtajana toiminut neuvonantajamme. Pääsin tutustumaan julkishallinnon ICT-hankintoihin vasta 2014–2019 toimiessani DNA yritysliiketoiminnassa. Silloin ymmärsin saamamme neuvon merkityksen.  Jos haluatte yrityksen kehittyvän, pysykää poissa julkishallinnosta niin kauan, kuin voitte kasvaa toisaalla.

Vaativa asiakas kehittää yhtiötä nopeammin

Tämä lause on toinen mieleeni jäänyt ohjeistus, joka usein auttoi jaksamaan yli haastavien tilanteiden. On helppoa jäädä omalle mukavuusalueelle ja uskotella olevansa alan osaava pelaaja. Saadessamme asiakkaiksi suuria ja kansainvälisiä yrityksiä vasta ymmärsin, kuinka paljon vaadittiin asiakkaan pitämiseksi tyytyväisenä ja ylipäätään asiakkaana. Vaativat asiakkaat kehittivät parhaiten yritystämme ja sen palveluita. Oli pakko venyä, oli pakko löytää uusia ideoita, oli pakko löytää tehokkaampia toimintamalleja ja uutta teknologiaa. Kilpailu ei Suomalaisissa suuryrityksissä ole vain kotimaista ja pelaajat ovat kovan tason ammattilaisia. Asiakkaan maksama palkka loppuu nopeasti ilman palveluiden jatkuvaa tehokkuuden parantamista. Se on hyvä motivaattori. En usko, että Inhouse-yhtiöt selviäisivät avoimessa ICT-markkinassa vuottakaan.

Voiko Inhouse-yhtiö tai julkishallinto olla tehokas?

Yritysmaailmaan kuuluu tehokas alihankinta, edullisempi off-shore soveltuvin osin, automaatio ja työnantajan directio-oikeus toimenkuviin sekä tarvittaessa henkilöstön ja johdon vaihtaminen. Yritys joutuu reagoimaan suhdanteisiin ja maailman muuttumiseen.

Olen ollut lukuisia kertoja ollut tilanteessa, jossa yksityisen sektorin automatisoidut ratkaisut referensseineen hylättiin selityksellä ”Emme voi vähentää kuitenkaan henkilöstöä, joten vastaavaa kustannushyötyä ei synny”. Se tuntuu omituiselta käytännöltä yritysmaailmaan peilaten, mutta siihen oli aina tyytyminen. Mikäli julkisella sektorilla on edelleen tällainen HR-ohjeistus tai kaupungin johdon linjaus, ei toiminta voi millään olla kustannustehokasta nyt eikä tulevaisuudessa.

Oligopoli on vaarallinen kehityssuuntana

Toinen Inhouse-yhtiön toimintaan liittyvä haaste on ns. saletissa oleva asiakkuus. Kun riskiä asiakkaan menettämisestä ei ole, on aika vaikeaa uskoa johdon ja henkilöstön jatkuvaan paineeseen kehittyä ja venyä parhaimpaansa tai hakea markkinasta tehokkaampia toimintamalleja.  Todellisen kilpailun, erilaisten asiakasvaatimusten ja toimialojen näkymän puute ovat myrkkyä yrityksen kehittymiselle. Se on myrkkyä myös asiakkaille ja kuluttajille.  On yleisesti tunnistettu, että tämän tyyppinen ”oligopoli” estää uusia tulokkaita, hidastaa innovaatioita ja nostaa hintoja, mikä kaikki vahingoittaa kuluttajia.  Oligopoliin kuuluvat yritykset asettavat hinnat joko kollektiivisesti – kartellissa – tai yhden yrityksen johdolla sen sijaan, että ne ottaisivat hinnat markkinoilta. Inhouse-yhtiöt täyttää määritelmän ainakin osittain.

Lihava ja kallis välikerros

Kolmas Inhouse-yhtiön toimintaan liittyvä haaste ja riski on sen ajautuminen lihavaksi ja kalliiksi hankintaorganisaatioksi. Hankintatoimen lisäksi Inhouse-yritys tuottaa itse osan ICT-peruspalveluista, mutta ostaa silti markkinasta palveluita ja osaamista. Aluksi määritellään strategia, jossa peruspalvelut tuotetaan itse ja vain erikoisosaaminen ostetaan markkinasta. Eilinen erikoisosaaminen on kuitenkin jo tämän päivän perusosaamista. Tämän kehityksen näkee julkisista tarjouspyynnöistä.

Lopputuloksena syntyy lihava, kallis ja byrokraattinen välittäjäkerros.

Riskin toteutuessa todellinen loppuasiakas menettää ostamisen osaamisensa, tuntuman sekä palveluna ostamisen kustannushyödyn. Kilpailutettu tuote, voi olla Excel™ edullisin, mutta se on vain osa loppuasiakkaan maksamasta kokonaiskustannuksesta. Markkinaehtoisesti toimiva todellinen palveluntarjoaja taas luovuttaa katteestaan prosenttiosuuden lihavalle välikerrokselle. Se on pois substanssin tuottajan katteesta ja kehitysinvestoinneista.

Vaikeita kysymyksiä politikoille Inhouse-yhtiöiden toiminnasta

  • Onko toimintakentässä riittävän suuri ajuri kehittyä ilman todellista ja markkinaehtoista kilpailua?
  • Onko mallissa edellytyksiä kehittää toimintaa tehokkuuden tasolle,jota valtiontalouden velkaantuminen edellyttää?
  • Syntyykö meille rakenne, jossa toimii lihava ja kallis hallinnollinen kerros, joka ostaa kuitenkin markkinasta palvelut?
  • Onko julkishallinnolla varaa olla käyttämättä suoraan globaaleja palvelutoimittajia ja purkaa kaksi välikerrosta toimitusketjusta?
  • Miten julkishallinto mittaa kehittymistään ja toiminnan tehostumistaan (KPI) avoimeen markkinaan nähden ja esittää sen kansalaisille?
  • Onko julkishallinnon linjaus olla purkamatta työsuhdetta, vaikka automaatio ja uusi teknologia tehostaisivat merkittävästi toimintaa perusteltu ja tasaarvoinen

Tulevaisuus

Emme kaipaa itse tehtyjä markkinatutkimuksia julkishallinnon tehokkuudesta tai selityksiä työsuhteiden ehdoista.  Toistaiseksi julkinen sektori on paisunut paisumistaan ja arvostelu sen toiminnasta on tästä syystä kiihtynyt ja perusteltu. Nykyinen kahden kerroksen väki on epätasa-arvoinen sekä taloudellisesti kestämätön. Uskon sen heikentävän ICT-yritystemme kykyä kehittyä ja kasvaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle.

Yritysmaailmassa on sanonta, että kulttuuri syö strategian aamupalaksi. Se ei kuitenkaan loputtomiin toimi taloudellisten mittareiden sanellessa vaadittavat toimenpiteet.  Suuremmat muutokset harvoin käynnistyvät yrityksen sisältä, kun tilanne on päässyt vaikeaksi. Siihen tarvitaan Lauri Ratian kaltaisia johtajia. Toivottavasti keskuudestamme löytyy todellisia johtajia tarvittavaan rakennemuutokseen. Rahaa ja resursseja ei ole, mutta ei niitä ole koskaan ollut riittävästi yksityisen puolen yrityksissäkään. Se pakottaa innovoimaan ja muuttamaan toimintaa tehokkaammaksi. Vapaamatkustajia ei tulevaisuudessa tarvita, eikä haluta.

 

Hannu Rokka, Senior Advisor

5Feet Networks Oy