Digitalisaation ja alustatalouden kasvu ovat muuttaneet liiketoiminnan rakenteita nopeasti. Palvelut siirtyvät verkkoon, yritysten fyysinen läsnäolo ei ole enää välttämätöntä, ja voittoja voidaan siirrellä tehokkaasti matalan verotuksen maihin. Tämä kehitys tuo mukanaan merkittäviä haasteita kansallisille verojärjestelmille – myös Suomessa. Konesalitalouden nurjat puolet ovat osa alustatalouden haastetta.
Verotuksen katvealueet
Finnwatchin raportti Pilveen karkaavat verotulot (2022) nostaa esiin, kuinka alustatalousyhtiöt – kuten Airbnb ja Yandex – voivat hyödyntää nykyisiä kansainvälisiä verosopimuksia ja paikallisen verolainsäädännön puutteita. Koska näiden yritysten liiketoiminta ei vaadi fyysistä läsnäoloa maassa, jossa palveluja käytetään, ne eivät välttämättä maksa veroa siellä, missä arvo syntyy. Verosuunnittelun avulla tuotot voidaan ohjata ulkomaille, jättäen julkisen sektorin nuolemaan näppejään.
Raportti ehdottaa ratkaisuksi muun muassa globaalin minimiveron käyttöönottoa ja verotuksen läpinäkyvyyden lisäämistä. Näillä keinoin pyrittäisiin kytkemään verotusoikeus todelliseen arvonluontiin ja estämään keinotekoinen voittojen siirto.
Konesalit: energiankulutus kasvaa, mutta verotulot eivät
Verotushaasteet eivät koske ainoastaan digitaalisia palveluita. Alustatalouden vaatima infrastruktuuri – erityisesti suuret datakeskukset eli konesalit – tuo mukanaan paikallisia vaikutuksia, mutta vain minimaalista taloudellista hyötyä yhteiskunnalle. Konesalit kuluttavat huomattavia määriä sähköä, vaikuttavat alueelliseen energian hintaan ja saattavat jopa vaikeuttaa muun teollisuuden sijoittumista samoille alueille. Vastineeksi yhteiskunta saa lähinnä kiinteistöverotuloja ja satunnaisia rakennusurakoiden kerrannaisvaikutuksia.
Tilannetta pahentaa se, että konesalit nauttivat Suomessa teollisuuden alennettua sähköveroluokkaa, joka on alun perin suunniteltu perinteiselle valmistavalle teollisuudelle – toimialoille, joissa sähkönkulutus on suoraan sidottu kotimaiseen arvonluontiin, työpaikkoihin ja vientituloihin. Alustataloudessa tämä yhteys on kuitenkin usein puutteellinen: konesalit saattavat käyttää merkittäviä määriä energiaa Suomessa, mutta varsinaiset liiketoimintatulot ja päätöksenteko sijaitsevat kokonaan ulkomailla. Tämä tekee nykyisestä sähköverotuksen mallista huonosti sopivan alustatalouden erityispiirteisiin. Veroalen sitominen suureen energian kulutukseen sopii myös huonosti vihreään siirtymään ja kannustaa yhä vähemmän kehittämään energiataloudellisempia ratkaisuja.
Suomen hallitus valmistelee parhaillaan muutoksia sähköverotukseen. Tämä on tärkeä mahdollisuus korjata nykyinen epäsuhta ja varmistaa, että valtava energiankulutus tuo myös verotuloja siihen maahan, jossa resurssit käytetään. Mutta muutos ei saa jäädä mustavalkoisen ajattelun vangiksi – jokainen hanke ei ole joko ”hyvä” tai ”huono”. Keskeistä on, että joko pääkonttori sijaitsee Suomessa, jolloin liiketoiminnan hyödyt jäävät kotimaahan, tai että järjestelmään luodaan veroratkaisuja, joita ei voi kiertää kansainvälisillä rakenteilla. Tähän sähkövero on loistava ratkaisu, koska sitä ei pääse karkuun.
Johtopäätös: kuka maksaa lopulta?
Jos sähkön hinnan nousun aiheuttama lisäkustannus muulle yhteiskunnalle ylittää:
-
konesalin maksamat verot,
-
mahdolliset työpaikat,
-
ja muut taloudelliset hyödyt,
…on kokonaisvaikutus todennäköisesti negatiivinen – erityisesti silloin, kun konesalin liiketoiminta kirjautuu toiseen maahan eikä todellista arvonluontia tapahdu Suomessa. Sähkön hinnan nousu voi vaikuttaa laajalti teollisuuden, pk-yritysten ja jopa kotitalouksien kustannuksiin, heikentäen alueellista kilpailukykyä ja ohjaten investointeja pois Suomesta. Tällöin konesalien epäsuorista vaikutuksista voi syntyä enemmän haittaa kuin hyötyä. (Konesalitalouden nurjat puolet).
Veropolitiikkaa ei kannata rakentaa harhakuvien varaan
Usein matalan verotuksen puolustajat viittaavat Irlantiin esimerkkinä siitä, kuinka kevyellä yritysverotuksella houkutellaan globaaleja teknologiajättejä ja luodaan vaurautta. Todellisuudessa Irlannin nousu ei kuitenkaan tapahtunut pelkästään verotuksen ansiosta – eikä varsinkaan konesalien kautta.
Irlanti nousi digitaalitalouden ytimeen siksi, että se panosti laajasti koulutukseen, englanninkieliseen työvoimaan, EU-jäsenyyteen, vahvaan infrastruktuuriin (EU:n rakennerahasto) ja erityisesti siihen, että monet teknologiayritysten EMEA-pääkonttorit todella sijoitettiin Irlantiin. Tämä tarkoitti, että päätöksenteko, liiketoiminnan kehittäminen, työllisyys ja verotulot realisoituivat oikeasti maassa – toisin kuin pelkät tukku- ja dataliikenteeseen keskittyvät yksiköt.
Pelkkä konesalien alhainen verotus ei siis tee maasta menestystarinaa. Ilman kotimaahan jäävää arvonluontia, osaamista ja pääkonttoritason toimintoja riskinä on jäädä vain raaka-aineen – eli sähkön – tuottajaksi, ilman aitoa osuutta talouden arvoketjussa.
Ristiriitainen tukipolitiikka
Kysymys ei ole vain verotuloista, vaan myös reilusta kilpailusta. Paikalliset startupit ja pk-yritykset, jotka maksavat veronsa Suomeen, joutuvat kilpailemaan globaalien toimijoiden kanssa, joilla on mittakaavaetu ja mahdollisuus hyödyntää veroetuja. Kun samalla valtio ja kaupungit haluavat houkutella uusia innovatiivisia yrityksiä Suomeen, on tukipolitiikassa selvä ristiriita: merkittävä osa tuista menee rakenteisiin, joista syntyy vain vähän paikallista arvoa – ja joiden liiketoiminta kirjautuu lopulta muualle.
Jos haluamme rakentaa kestävää digitaalista taloutta, jossa verotus on oikeudenmukaista ja tukipolitiikka tukee aidosti kotimaista kasvua, on aika päivittää järjestelmämme vastaamaan uuden ajan reunaehtoja.
Hannu Rokka, Senior Advisor